Taipaleen tilan arvonta!

 

http://taipaleentila.blogspot.com/

hampaiden raspausta, valmennusta, maastoilua

Tamman hampaat rapsutettiin tiistaina ja hienot hampaat tammalla onki. Sai raspaajalta kehuja :) Viimeks raspattu syksyllä 2009 ja nyt oli toisella puolella vain vähän rösöjä, ei edes piikkejä vielä! Raspaaja tais ihastua tammaan ku kyseli hirveesti ja kehu kauniiks ja sopusuhtaseks tammaks...JES!!! Tamma ON siis laihtunu muittenki silmissä :DD Tamma sai luvan myös seuraavan päivän valmennukseen, koska piikkejä ei ollu eikä suuhun tullu haavoja.

Eli keskiviikkona oli taas länkkärivalmennus, nyt olikin vähä erilainen valmennus. Noh, periaatteessa valmennuksesta ei voi puhua, koska me tehtiin OIKEITA western horsemanship -ratoja :) Toinen oli seuratasonen ja toinen KANSALLINEN! Muistaakseni kansallinen rata oli helpompi meille.

Eka rata: 

Ensimmäinen rata meni meillä paljon paremmin, vaikka siinä on vaikeampi laukka. Oli yllättävän vaikea keskittyä kaikkeen yhtäaikaa. Ratsastusasento oli paljon ryhdikkäämpi kuin normaalisti. Eikä mun jalat meinannu millään pysyä tarpeeks takana :/ Ja sitte ku tamma kenkkuili nii mun asento valahti ihan ketulleen :/ Lisäks toisessa radassa Miskalta lainassa ollut satula (Big Horn) keikahti melkeen kokonaan kyljelle. Eipäs ihme ku satulavyötä sai kiristää useamman rei'än. Noh, ei sekään meidän suoritusta yhtään parantanu...

Tamma oli alkutunnista, lämmittelyissä ihan mahtava: tosi herkkä ja kevyt, meni itestään pelkillä pohjeavuilla alas ja pysy siellä. Mutta, mutta...sitte sen kaiken hienouden pilas jokakesänen ongelma, eli KIIMA :/// perhana ku se Laki on NIIN IHANA!!! ;)

Tamma on ollu kotona maastoillessakin hieno, rauhallinen ja kuulolla paremmin, kevyempi ja reagoi nopeammin

Juttuja meistä: Kisakuvia

Me ei olla Tarun kans vielä kisattu..Jos ei lasketa viime valmennuksessa tehtyjä oikeita ratoja ;) Kisakuvat saa siis odottaa, mutta jotta tähän juttuun tulis vähän edes jotain kahtottavaa, laitan parhaimpia kuvia valmennuksista..

Ratsastajan näissä on joko valmentajani tai minä itte..kuvia selaillesa huomasin, ettei mulla ollukkaan kuvia ku kahesta valmennuksesta :) no mut tässä ne parhaat ;)

Näin se tamma toimii ammatti-ihmisen käsissä!

Tässä näkyy Tarun nykynen ilme länkkärivalmennuksissa <3

viimeinen kuva on linkkinä Outin kuvagalleriasta meidän valmennuksesta huhtikuulta.

Juttuja meistä: Lempimerkki

En kerää mitään yhtä ja ainoaa merkkiä tai edes väriä. Luotan eniten laatumerkkehin, kuten Wintec. Loimista en ole löytäny vielä Tarulle täysin sopivaa. Loimet ei pysy tarpeeksi edessä, vaan liukuvat taakse, kiristävät ryntäiltä ja säkäosa liukuu selän päälle. Tarulla on yllättävän paksu kaula, mutta kapeat ryntäät, jtoen voi olla vaikea löytää just soppelia.

Kalliita merkkejä kuten Bucas en ole raaskinut ostaa. Ostan yleensä Horzea. Nyt enemmänkin siirryn lännenratsastuskamppeisiin, joten niiden tuotemerkit on outoja..

Juttuja meistä: Hetkeä jota en koskaan unohda

Tarulla ja mulla on paljon hetkiä, enemmänkin pieniä onnistumisen hetkiä, mutta myös epäonnen hetkiä. Parhaiten kaikista jää mieleen tuo kaatuminen. Sinä päivänä valjastaminenkin tuntui vaikealta, aisaremmit meni miten sattuu. Tamma kuitenkin tuntui rauhalliselta ja varmaan ihmetteli mitä minä sähellän. Alkumatka meni hienosti, mutta tulomatkalla tamma kompastui ja kaatui. Näin jälkeen päin tajusin, kuinka paljon tamma minuun luotti ja odotti, että saan sen irti valjaista. Ollaan me jonkin verran edistytty!

Juttuja meistä: Tätä minun pitää harjoitella

Hevosharrastus on yhtä harjoittelua, uuden opettelua, toistoja...mutta ehkä eniten minun pitäisi harjoitella nopeampaa myötäämistä, eli nopeampia käsiä ja löysempää ohjaa. Jään liikaa "roikkumaan" ohjiin, enkä uskalla antaa pitempää ohjaa. Parhaiten huomasin sen ite laukkaharjotuksesa. Laukattiin isolla ympyrällä toisessa päässä kenttää, Taru oli vähän tsäpäkällä päällä ja tuntu että se lähtee just lapasesta. Pidin kireämmät ohjat ja tamma rupeski niskottelemaan, pukitteli, nakko etusiaan ja pomppi selkä kaarella rodeohevosen tapaan..Mervi käski antaa ohjaa ja käyttää enemmän pohjeapuja ja istuntaa. Tein kuten käskettiin ja tamma rentoutu, laski päätään vähän alemmas ja laukkasi paremmin eteen. Vielä ei laukka pysyny kerrallaan pitkiä pätkiä kasassa. Mitään myötäämistä ei vaadittu vielä, laukattiin vain rennosti ympyrällä.

Eli siis oma reagointia nopeammaks ja ohjia löysemmäks :)

Syksy saapuu...

Taas on vierähtäny tovi viime päivityksestä..kunkkarireissu on takana päin ja osittain tuli yllätyksiä :) I.P Vipotiinahan nyt on ihan selvästi tämän ajan kovin tamma, mutta oreista ite olin veikannu Touhoa tai Patrikin Muistoa..Noh, Touhohan tuli vain hintsusti kakkoseks ;) Reissu oli ihan huippu ja Eput rokkas!

Tarun kans ollaan käyty valmennuksissa noin kolmen viikon välein. Mervi ratsutti pari kertaa tamman. Nyt ollaan totuteltu kengättömään elämään, eikä se oo ollu ihan helppoa..Koko kesä ajoin ja ratsastin etusissa bootsit. Takasen bootsit oli väärän malliset ja hinkas vuohisiin, joten niitä en oo käyttäny ollenkaan. Takaset on kulunu sen takia enemmän ja nyt pitäs sitte hankkia sopivat bootsit myös taakse, ettei takakavioista tuu ihan töpöt.

Viime maanantaina kävin ajamasa ja kotiinpäin tullessa tamma tsekkaili liikaa maisemia ja hups vain se heitti kärryjen edessä voltin. Mulla ensimmäinen reaktio oli hypätä kärryistä pois. Sitte iski paniikki, menikö tammalta jalka, tuliko sille kohtaus jnejne..Tamma makas kyljellään keskellä hiekkatietä ja yritti kerran ylös. Ei päässy ja jäi makaahan kyljelleen. Sen verran fiksu tamma oli, ettei alkanu riuhtoon, eikä menny paniikkiin. Itellä valjaat oli yhtäkkiä ihan sekasi, mitkä remmit pitää avata...aukasin kaikki maholliset mitkä sain ja sitte oli vielä pitkät rintaremmin hihnat. Ajattelin siinä vaiheessa, että tamma ponkasee pystyyn ja repii ittensä irti ja karkaa kotia. Mutta tamma makas vaan maassa ja nousi sitte vasta ku sain kaikki remmit auki. Nopeesti se sieltä sitte nousiki...Tarkistin tamman jalat läpi ja käänsin kärryt ojan penkalle ja valjaat samaan kasaan. Soitin lankomiehen hakeen kamat pois ja ite lähin käveleen tamman kans kotia kohti. Tamma käveli ihan ok, turpaan tuli isoin vekki, koko toinen puoli turvasta oli auki ja vuoti vähän verta, toiseen polveen tuli pari pientä naarmua. Mutta yllättävän vähällä päästiin, ehkä pahimmat ongelmat on nyt sitte pystyykö tammalla vielä ajaan normaalisti, vai saiko se liian pahat traumat. Kärryistä väänty aisat vähän, mut katotaan saadaanko ne vielä ajokuntoon.

Tamma lomaili alku viikon ja torstaina pyörittelin sitä liinassa ja liikku ihan normaalisti. Mitään kankeutta en oo huomannu. Turpa on vielä vähän hellänä. Tänään sunnuntaina kävin ratsastuslenkillä, ihan käyntiä, myötäystä ja vähän ravia. Tamma oli tosi rauhallinen eikä pelänny ees yleensä tosi pelottavaa kohtaa, missä on puukasa keskellä pusikkoa ja siinä on joskus ollu mies moottorisahan kans jylläämäsä.

Käytiin vielä lankomiehen kans hakemasa ponskuille pellolta kuivannutta heinää.

Vuolija kävi torstaina vuolemassa kaikkien kaviot ja tarkasteltiin vähän Tarun liikkeitä. Mut eipä noita liikkeitä enää vuolemalla pysty korjaamaan. "Näillä mennään tammaseni :)" Tamman jalat on kuitenki suorassa, vaikka etukaviot on suppuset ja takaset taas kiertää ja kaviot kuluu ulkoreunalta. Niihin pitäisikin kiinnittää huomiota ja vuolla aina ulkoreunaa tasasemmaks. Siinäpä sitä onki uutta opittavaa :)

Seuraava valmennus on varattu keskiviikolla 24.8 ja tiistaina 23.8 pitäisi Jounin tulla raspaahan tamman hampaat ja tarkistaa Sentun hampaat jos pystyy..