Tänään on se päivä ku meidän erittäin viriili poikamies Velmu joutuu luopumaan miehisistä varustuksista. Oikeesti tämä olis pitäny tehä jo vuosia vuosia sitte, mut jotenki se on vaan jääny. Näin jo painajaisia koko reissusta edellisenä yönä ja heti aamusta oli perhosia mahassa, mitkä ei pörränny tosiaankaan nätisti vaan vetivät ihan hirviää rallia :D
Merja tuli vähän klo 11 jälkeen meille ja mietittiin mitenkäs se oripoika kopissa matkustais ku ei oo koskaan käyny vanhatietä kauempana :D Värkättiin koppiin etupuomin tilalle vaneri ja päätettiin, että Velmu saa olla irti kopissa. Sitte vaan ori kiinni ja pitkällä liinalla koppia kohti ja hups vaan se oli parisa minuutisa kopisa! o..O Merja pisti takaluukun kiinni ja minä päästin Velmun irti. Sielä se seisoskeli niinku olis aina ollu! ;) häh, siis miten tässä näin kävi..minä ku olin varautunu rauhottavalla tahnalla, pitkällä liinalla, turvakengillä ja meinasin vielä pistää kypärän päähän jos poitsu meinaa keulia. Mutta se siis vaan käveli mun perässä ku näytin mistä välistä sen piti mennä...
Lähettiin ajeleen Ylivieskaan, sielä oli klinikalle aika klo 13 ja sielä oltiinki sitte jo 10minuuttia aikasemmin. Eläinlääkärit oli vielä ruokatauolla ja me ooteltiin pihalla, sittenpä ne tuli ja käski ottaa ponin ulos ja tuua sisälle. Siinä sisälle tulosa tuli ensimmäinen pakitus, mutta annoin sen katella ja sittenhän se vain astu sisälle. Käänsin ponin käytävällä ympäri ja siihen se jäi seisoon, eläinlääkäri pisti esilääkityksen ja meni ehkä minuutti toista ku Velmu alko huojuun ja seiso leveessä asennossa pää alhaalla. vähän aikaa seisoskeltiin siinä ja sitte vedettiin Velmu pehmustettuun huoneeseen ja ell laitto nukutusaineen ja kipupiikin. Velmu kaatu unten maille ja siirrettiin leikkausasentoon. Ell käänsi etusista ja minä takasista orin selälleen. Enpä oo koskaan nähny hevosen (varsinkaan orin) takalistoa noin läheltä ja tuossa kulmassa :D
Leikkaus kesti 1,5 tuntia, me käytiin Merjan kans syömässä salaatit ja kaffit juotiin vielä päälle. Olipas mukavaa praatata pitkästä aikaa oikeen kunnolla :) Mentiin takas klinikalle puolkolmeks ja sielä se Velmu heilu ja huoju, mutta se hörähti ku menin sen luo ja otin sen naruun. Horjuen se löntysti mun perässä pehmustetusta huoneesta käytävälle ja ell katto vielä sen hampaat. Siinä tuli pieni paniikki ku mentiin suuhun kiinni, mut ei ainuttakaan piikkiä..PRIIMA HAMPAAT meidän 17 vuotiaalla oriEIKUruunapojalla :D
Kävelytin sitä pihalla noin vartin ja ruettiin lastaahan nii Velmu pistikin hanttiin sen verran, että varikolla olleet miehet tuli avuks ja vedettiin ruuna koppiin. Tultiin kotiin ja otettiin Velmu kopista ja talutin sen karsinaan. Laitoin karsinan aamulla jo valmiiks, kaikki vanhat purut pois ja 6 kottaria uutta ja puhasta tilalle. sielä on hyvä ruunapojan köllötellä. Velmu vaikutti kipeeltä ja nosteli takasiaan. Heinä ei maistunu, mut nakkasin kettaan pikkutukon.
Kävin vielä iltatallilla hoitamasa kaikki hepsukat talliin. Kävin kävelyttämäsä Velmua pihalla noin 20minsaa ja hienosti poitsu seuras ja välillä hörähteli, en tiiä kenelle :) Oli kivan näköstä ku koko konkkaronkka oli tallissa yhtäaikaa :D
Nyt pitäs sitte joka päivä vähintään pari kertaa taluutella vartista puoleen tuntiin kerralla ja maanantaina saa ottaa tupon pois. 4 päivää ollaan ketassa ja taluutellaan mahdollisimman paljon ja sitte saa siirtyä siiloon ja parin viikon päästä sais liikutella normaalisti. Eli Velmu vois lähtä sitten Katjalle koulutukseen ja toivottavasti löytäis hyvä uuden kodin, jossa saisi viettää oikeaa ponin elämää laumassa ja tehä kaikenlaista, mulla ku ei riitä siihen aika vaikka kuinka haluais :(
NYt onki mielenkiintosta seurata muuttuuko Velmun käytös ennen uudelleen koulutusta kotioloissa. Ja kuinka paljon ruunaus näin vanhalla ponilla vaikuttaa.
