maanantai 20. syyskuuta 2010

ajolenkki ja valmennusta

Kävin ajamassa ja samalla näyttämässä Tarua mahdolliselle uudelle tallipaikan pitäjälle Lauralle. Laura on ettiny Mintulle kaveria ja kaverini hevosta käyttöönsä. Joten tarjosin sitten Tarua, koska oma aika ei riitä näillä näkymin muuta ku tosi satunnaiseen liikuttamiseen. Kävin kattomasa tallin ja käytävän toiselle puolelle oli tehty hyvä kokonen karsina. Taru varmasti tykkäis :)

Kävin tutustumassa uusiin maastohin ja käännyin kilsan päässä peltotiellä. Hyvin meni kaikenlaisten vekottimien ja latojen ohi. Jätin satun takas tallille ja läksin kohti Kärjenpuroa. Kävin vielä ravailemassa Silvastintiellä ja kyllä tamma oli laiska ja tahmea. Pistin tamman vielä pihalle Näkkärin seuraks. Lauantaina en kerenny tallille ollenkaan.

Sunnuntaina oli sitte tiedossa Tarun ensimmäinen valmennustunti sitte Torpan aikojen, eli 1,5 vuotta sitten. Kaverini samalla kokeili miten sillä synkkaa Tarun kans ja missä kunnossa se on..noh, senhän mää tiedän, että se on kankikaikkonen, kulkee pitkänä, muoto on ihan hukassa...x) Mut siinäpä on meille sitten jotain tekemistä saada Taru takaisin omalle tasolleen..

Tarua siis ratsastettiin edestä kevyemmäks, ja takajalkoja enemmän käyttöön..Aluks se pisti kyllä niin vastaan ja raippaa sai käyttää melkosesti. Kun se ei alkanu vastata vaatimuksille otti Maiju sen käsittelyyn. Olis halunnu hypätä selkään, mutta ei tohtinu oman kuntonsa takia :( Pyöritteli sitä siinä hetken ympäri kenttää, pysähtytti, ja Taru oli vain ihan omassa maailmassa. Tarvisti vähän herätystä ja rupeshan se siinä pikkuhiljaa kuunteleen Maijua. Sitten se pyöritteli sitä pienellä ympyrällä ja yritti saada takajalkoja enemmän alle ja työskentelemään takaosalla enemmän.

Sitte takaisin ratsastaja selkään ja sama harjotus jatkui..Sitte huomas ku hevonen alkoi kuunteleen ja ratsastajan avut tuli nopeammaks..ja sieltä siis tuli välillä niin hienoa liikettä, mutta aluks vain sen 2-4 askelta. Mutta mää olin siis ihan äimänä, että tästä tammastahan tulee vielä jotain ;) Maiju kehu, että onpas lupsakka tamma ja niin reppana katse. Kysyin, että puhutaanko samasta hevosesta ja Maiju ihmetteli..Sanoin vain, että tamma on myyty just sen luonteen takia pois opetuskäytöstä. Huomas kyllä, että se vähän Maijuakin arasteli aluks ja sitte ku satukin oli ihan ekaa kertaa sen selässä. En tiedä miten se olis mulla menny, mutta sehän selviää seuraavalla kerralla...appuuvvaaa!! :D

Minä ite tykkäsin Maijun tavasta opettaa ja neuvoa. Selitti ainakin näin kuunteluoppilaan mielestä selvästi ja jos ei toiminu tai teki väärin korjas kyllä. Paneutu tosi paljon Taruun, koska oli uusi hevonen. Eikä kattellu kelloa vaan opetti niin kauan ku oli tarvis. Tällä kertaa valmennus kesti 1h 20min. Mutta oikeasti en ole koskaan nähny tammalta tuollasta liikettä, vaikka se tulikin vain pilkahduksittain, mutta silti!! Se on ennen menny ihan pitkänä eikä itekkään ole oikein tajunnu, että se oikeesti pystyy tuohon ;) Oon nyt kyllä ihan pähkinöinä!! :DD Tästä on hyvä jatkaa...harmi ku ei ollu kameraa mukana, ehkä seuraavalla kerralla..

maanantai 6. syyskuuta 2010

aurinkoinen maastolenkki

Sain satulan nyt vihdoin ja viimein siihen kuntoon, että sitä voi Tarulla käyttää. Paras mahdollinen se ei sille oo ja vieläkin on haussa parempi satula.Mutta tällä mennään nyt ainaki vähän aikaa vielä. Kävin eilen ratsain maastossa Silvastin tiellä. Mentiin jopa pienen taivuttelun jälkeen sen pelottavan maatilan ohi..Nyt siitä oli hävinny se keltanen peräkärry, mutta sen tilalle tullu keltasia säkkejä ja puulavoja...jaiks...:) Koirat tuli vastaan kattomaan ja varmistamaan, ettei vaan tehdä rajaloukkauksia :) Omistajat huusi ne sitte pois ja me päästiin jatkahan matkaa..Yllättävän hyvin tammuska siitä lompsi ohi, säpsi tottakai, mutta ei niin pahasti ku mitä aluks luulin..takas päin tultiin paremmin ja varmemmin ;) Tein parit laukannostot molempiin suuntiin, ravailua rennosti ja loppukäynti..Tallin vieressä pellolla mylläs puimuri ja sitä ihan vähän joutu katteleen, mutta muuten hyvin..Tammuska rupes huuteleen Näkkärille ja naapurin hevosille jo kilometrin päästä :D

Jatkuispa tällaset ilmat vielä pitkään..vähän on tiet pikkasen liian kovia, eli öisin vois vaikka ripahuttaa kunnolla vettä :D

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

myyntitouhuja sun muuta

Kylläpäs se syksy tuli taas ihan yllättäen ja vilukinttu on taas paleltumispisteessä hevostouhuissa..Taitaa joutua kaivahan talvivarustuksen varastosta ja myöntää itelleen, että kesä on ohi taas tältä erää! Eipä siitä juurikaan kerinny nauttia, kesälomakin huiteli liian lujaa ohi ja hyvät kelit olin töissä ja paskat kelit vapaalla :D Niin tätä mun tuuria! Mutta toivottavasti syksystä tulee pitkä, soppelin kuiva ja lämmin..Rapakelit vois jäähä välistä ja talvi sais tulla sitte yhtä nopeesti ku tää syksykin!! Nää on näitä hevosihmisen toiveita :)

Taru on ollu myynnissä loppukesän, mutta kyselijät on ollu sellasia äitejä, jotka etsii lapsille "vähäisompaa" rauhallista "terapiaratsua" tai sitte ratsastuskouluhin ja sen elämän Taru on jättänyt jo taakseen. Reippaat 6 vuotta se sitäkin hommaa kerkes tahkota ja nyt olen sille luvannu, ettei enää koskaan tarvi tunteja tehdä. Omat valmennukset sun muut ratsastukset ja ajot kuuluu nyt tammukan tulevaisuuteen.

Yksi kivanoloinen nainen sitä kävi oikeen kokeilemassakin ja tykkäsi. Sillä kyllä natsas ajatukset hevosen kans, olin ite ehkä ihan pikkasen kade ;) Itekki hyppäsin selkään 3 kuukauden tauon jälkeen tuulihousuissa ja jälki oli sen näköstäkin ;D Satulassa ei meinannu pysyä, avut oli kadoksissa, tasapaino jotain ihan muuta ku on ollu joskus..tammuska ei vaan ymmärtäny mun apuja ?!?!?! :D Naisella (jonka nimi ei jääny mieleen) Taru toimi hyvin. Ratsastin ite tamman Hirvisten kentälle ja ku sielä ei olla vielä koskaan käyty nii olihan se jännä paikka, mut sinne päästiin :) Menin kaikki askellajit läpi, temponmuutoksia, avot ja sulut, pohkeenväistöt. Toinen kierros oli sen verran jäykkää, että pohkari jäi pariin askeleeseen ja laukka ei meinannu mahtua kentän aitojen sisäpuolelle. Oli sellasta ärsyttävää kaahottamista! Mutta vikaa oli kyllä minussakin :D Että ei kaikkea voi laittaa hevosen piikkiin..Selässä oli sellaset 15 minuuttia ja heti toinen polvi kipeyty..ankkana sain kulkea seuraavan viikon ja persluut oli sen verran arat, että töissä salli-satulatuolissa istuminen oli täyttä tuskaa :DD

Käytiin sitten vielä maastossa ja se Nainen ratsasti. Lähin ite pyörällä vierelle. Hyvin meni reissu ja palattiin takas tallille. Laitoin vielä tammukat ulos ja läksin kotia.

Seuraavana päivänä kävin vielä ite ajamassa ihan vain käyntilenkin ku nyt on 4 päivää peräkkäin menty vähän reippaammin. Ja uskoin, että tuo ratsastaminen liian kapealla satulalla oli selälle vähän raskasta ja voi olla vähän arat selkälihakset vähän aikaa. Kävin silvastintiellä ajamassa ja sittehän minä päätin, että nyt mennään sen pelottavan maatilan ohi :) Heti kurvissa taas stoppi ja vänkäs pellolle päin. Pysähytin suoraan tielle ja ootettiin traktorit jotka tuli tilalle. sitte vaan vähän kerrallaan painetta ja heti oikeeseen suuntaan liikkumisen jälkeen palkinto ja kehuja ja olisin vielä rapsuttanukki, mutta ku ei kärryistä yltäny ;) Näin me mentiin taas ohi, pari kertaa tuli sellanen pikkupaniikki, että mihin suuntaan se matami aikoo lähtä, mutta eteenpäin se aina kummiski päätti mennä. Raippaa en juurikaan nyt käyttänyt, vähän napahutin takamukselle merkiks. Tamma oli tilan ohittamisen jälkeen ihan että "Vau!! Mä tein sen! vähänkö mä oon hyvä! Huhhuh ku pelotti! Ja mä olin niin ylpee!! :D Takas päin tullessa käveltiin ja 3 koiraa tuli vierelle..Hauskaa ku kaikista isoin koira pelkäs eniten :D Ne vain kierteli hevosta ja katteli, vähän haukkuvat ja Taru katteli niitä ja käpötteli ohi..

Nyt Taru on joutunu lorvihin 4 päivää mun töitten ja muitten kiireitten takia. Mut tänään olis tarkotus hakee Saariselta leveempi kaari ja kiivetä takas selkään :D