torstai 27. toukokuuta 2010

Taru the ajohevonen

Taru on ollu pääsääntösesti nyt ajohommissa. Ratsun hommat on jäähyllä epäsopivan satulan takia, eli siis siihen asti kunnes löydän uuden satulan..huoh...

Taru toimii vieläkin hyvin, nyt on ollu vähä sellasta salsaamista lenkeillä. Mut siis yleensä toimii hyvin :) ja kotia päin varsinki pystyy heittään vähän vapaalle ja katteleen maisemia tai ottaan arskaa. Traktoreita mennään pelloille karkuun, mutta kaikki muut ollaan ohitettu kunnialla...(omistaja koputtaa puuta täsä vaiheesa) ;)

Kohta pitäs kokeilla sitä mehtäreittiä, josko sielä olis vielä hyvä tie, ettei oo ajettu isoja kivenmurikoita...höh...mukamaste turvetyömaa on tärkeempi ku me hevosihmiset!!???!!

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

vanha satula hyllytetty ja uutta etsimässä...

Käytiin Tarun kans Satulan sovitus -kurssilla Nivalassa viime lauantaina. Tamma meni pienen mietinnän jälkeen koppiin ja matkusti hienosti. Hevostalli Pegasoksella tamma käyttäytyi hyvin. Ensin testattiin ilman huopia omia satuloita ja kerrottiin kurssin pitäjälle Sari Bordille mikä mättää tämän hetkisessä satulassa ja millaista uutta satulaa etsitään. Ensin tutkittiin hevosten selkiä, Tarulla on melko leveä selkäranka sivuhaarakkeineen, kummat lihas/läski patit säästä alaspäin. Tullut ehkä epäsopivasta satulasta ajan mittaan.

Hevosia kurssille oli tullut muistaakseni 7 kpl ja kuunteluoppilaita oli noin 10. Jaettiin hevoset puoliks ja me Tarun kans päästiin onneks ensimmäiseen ryhmään. Etsin Tarulle joko koulupainoitteista yleissatulaa tai sitten koulusatulaa. Huomasin tuosta omasta Wintec 2000-satulasta, että se on vähän liian kaareva runkoinen ja ilmatila liian kapea, kaarikin tuntui liian kapealta. Mitattiin säkätila kaarevalla mitalla ja piirrettiin sitten kaari paperille ja mitattiin siitä sitten Wintecin kaarimitalla oikean värinen kaari. Punaista se näytti Tarulle kuten arvelinkin. Vaihdettiin omaan satulaan punainen kaari, suitset päähän ja kentälle kokeilemaan. Hevosta piti ratsastaa kaikissa askellajeissa ja molempiin suuntiin.

Satulasta näki heti että liukuu liiaksi eteen ja takakaari hyppää kevennetyssä ravissa ahterini mukana ylös. Eli siis satulassa on liian kaareva runko. Sari neuvoi kokeilemaan Wintecin 500 cair -yleissatulaa uutta mallia, joka on hieman edeltäjäänsä suoremmalla rungolla ja leveämmällä ilmatilalla. Satulassa oli valmiina sininen kaari (punaista yhden kapeampi) ja satula liikkui vieläkin liikaa eteen ja takakaari pomppi mukana. Vaihdoin satulaan punaisen kaaren ja sitten se istuikin hyvin selkään. Ei liikkunut eikä pomppinu mihinkään suuntaan :) Olin satulani löytänyt!! Nyt vain etsimään halvinta vaihtoehtoa :) Harmittaa kun ei kerenny kokeilemaan koulusatulaa ollenkaan. Loput hevoset tuli kans kentälle ja alko olla tosi ahdasta :/ Päätettiin pistää tamma koppiin ja lähteä kotimatkalle. Ihan hillitön nälkä yllätti jo Nivalan Nesteellä, joten pysähyttiin syömään ja jatkettiin täydellä mahalla kotia.

Nyt onki sitten vanha satula hyllytetty, rötköttää ilman kaarta ja ruuveja telineellä. Olen ajanut Tarua nyt useasti kun siinä niin hyvin toimii. Hieman pohjakuntoa ja mahaa solakammaks :) Potkuremmin elokuisia mätsäreitä ajatellen...:)

maanantai 3. toukokuuta 2010

Kärryttelylenkki

Lähdin Tarun kans kärrytteleen ja Johanna lähti(uskalsi ;)) kyytille. Hienosti tamma lähti lenkille, vähän ilmaantui matomötkylän ominaisuuksia, mutta säikkyminen jäi tallille :) Pari kilsaa kerettiin mennä nii toinen rengas meni vähän lyssyks. Ei muuta ku kääntyä takas ja laittaa lisää ilmaa. Odoteltiin Tommia siilon ovella ja Johanna lähti kelaan pyörällä jo kotiin. Päätin sitte kuitenki vielä käyä tammuskalla lenkillä ku oli melko hyvä ilmaki. Kävin melkeen Välikankaalla kääntymässä ja jossain vaiheessa kotimatkaa toinen renkaista räjähti. Mutta onneks tamma ei välittäny mitään, ei tieten tupot ja kova tuuli korvissa kuullu mitään. Muuten olis singahtanu valonnopeudella seuraavaan ulottuvuuteen :) Ei auttanu ku pistää kävelyks, vaikka tamma oliski halunnu ravailla kotiin. Tulin ite sitte kilsa ennen kotia käveleen tamman viereen ja sehän oli vähän hiessä 8)

Tammaan voi kyllä olla ihmeellisen tyytyväinen näissä ajohommissa :) Kaikki aikasemman säpsähtelyt ja pelätyt roskapöntöt on historiaa. Karihtalan kohta nyt vielä pelottaa, tai siis sitä ennen oleva kesämökki ja puukasat. Mut muuten tamma menee ku juna eteenpäin. Laiska se kyllä on kärryjen edessä kotua pois päin, joten ymmärrän, miksi siitä tuli ylipäätään ratsu ;) Kotia päin hölkyttelee ihan kivaa vauhtia ja välillä jopa vähän kiilaa. Mitenkähän tammalle saisi tuon alkumatkan vähän innostavammaksi, ei tarvis koko ajan herätellä?? Olisko kellään vinkkejä? Ripustan kohta sen turvan eteen porkkanan, jos se sillä menis vähän tarmokkaammin ;)

Nyt on vain ajohommat sen aikaa jäissä, että saan uudet renkaat hommattua. Pitempi häntäremmin puuttuu, valjaissa tullut on ainaki sen 15cm liian lyhyt (pitkä hevonenko vaiko lyhyt häntäremmin????) ja lokarit puuttuu kärryistä, joten vesikelillä ei ajolenkit onnistu...