Läksin viikko sitten sunnuntaina Leville vajaaksi viikoksi. Mirva sai vapaat kädet Tarun ratsastamiseen, muttei omien kiireiden vuoksi kerenny käydä ku vasta lauantaina. Taru oli myös sairastellu heti maanantaina. Tommi oli mennyt maanantaiaamuna aamukauroille ja Taru oli maannut karsinassa eikä syöny kauroja lainkaan. Heiniä oli hamuillu korsi kerrallaan. Jokin oli pielessä ja Tommi soitti eläinlääkärin. Onneks eläinlääkäri oli ennestään tuttu Anna :) Tommi epäili itse ähkyä ja taluutteli tammaa ja aina Taru sonti, mutta ruoka ei vain vieläkään maistunut.
Eläinlääkäri tuli parin tunnin päästä ja vahvisti Tommin epäilyn todeksi. Ähkyhän se oli, mutta onneksi vasta lievä joten selvittiin säikähdyksellä, kipupiikillä ja ähkypiikillä. Ei tarvinut rueta letkuttamaan. Minulle tieto Tarun sairastelusta tuli vasta seuraavana lauantaina ku palasin reissulta. Sari ja Tommi ei ollut halunnu pilata mun lomareissua, koska ei käynyt tuon pahemmin. Vakava juttuhan tuo ähky aina on ja jälkeen päin selvisi, että Tarulle oli jotkut lapset syöttänyt jotain, mikä oli aiheuttanut lievän jumituksen suolistoon. Vielä en tiedä mitä tamma on syönyt ja kuinka paljon, mutta on nyt täysin herkkukiellossa tarhassa ollessaan. Ruuan seassa saa leivän ja porkkanaa :)
Mietin tässä miten nuo ihmiset saisi ymmärtämään, että hevonenhan syö omenaa sun muita herkkuja mielin määrin, eikä ajattele seurauksia..Eiväthän nämä lapset voineet arvata miten siinä käy, eikä Tarussa ollut mitään erikoista silloin illalla, vasta aamulla oli vaisu eikä syönyt. Näin se aina täysin terveenä ollut hevonenkin vain voi sairastua..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti