Ajattelin aloittaa blogin kirjoittamisen jo ennen Tarun siirtymistä omistukseeni Kertoa siitä miten tulin ostaneeksi tämän persoonallisen mutta niin sympaattisen ja kiltin sh-tamman.
Olen tuntenut Tarun jo vuodesta 2003 lähtien, kun olin töissä Torpan Ratsutallilla 3 kk ja kävin tunneilla ahkerasti. Taru oli vasta tullut tallille ja oli hieman arka ja herkkä tamma. Maneesissa oli säikähtänyt katolta alas tulevaa lunta ja tästä lähtien peräkulma oli pelottava ja tamma tarvitsikin rohkaisua.
Ajattelin silloin, että onpas herkkä ja persoonallinen tamma, eikä Taru kuulunut lempihevosiin.
Ratsastustunnit jäivät minun osaltani uuden hevosen (Atas Chinook) Atten myötä kokonaan. Ratsastelin ja ajoin Atella kotitilallani ja siirryin parin vuoden kuluttua ratsastamaan isosiskoni sh-ruuna Fiilusta, jonka kans kävin myös Torpalla valmennuksissa. Elämä muuttui 2007 joulukussa, kun Fiilus jouduttiin lopettamaan vaikean tulehduksen vuoksi 24-vuotiaana. Kiitos Ville-papparaiselle vuosista, jolloin opetit ymmärtämään herkkää ja tulista, mutta samalla todella nöyrää hevosen mieltä :)
Fiiluksen jälkeen olen siirtynyt kummallisesti ravihevosten pariin :) Olen käynyt nyt reilun vuoden hoitamassa ja ajamassa hevosia lamppilaisella tallilla. Aluksi sain passiksi jalkoja vikovan WIlman, joka on myös melko persoonallinen tamma, mutta meillä ei ole ollut mitään ongelmaa. Taidan nykyään ymmärtääkin paremmin herkkiä ja persoonallisia hevosia :)
Nyt ajan etupolven hiusmurtumasta hyvää vauhtia paranevaa Raisaa, joka kääntyi nyt 4 vuodelle. Tosi kiltti ja maastovarma hevonen, jolla nautin ajamisesta. Raisa ei pelkää oikeastaan mitään, välillä säpsähtelee, mutta siinä kaikki.
Vuonna 2006 helmikuussa ostin itselleni 3v sh-tamma Essin, joka kuitenkin laitettiin myyntiin seuraavaana kesänä pitovaikeuksien vuoksi. Ei sopeutunut uuteen talliin ja yksin tarhaamiseen. Sai hyvän kodin Etelä-Suomesta, jossa sitä koulutellaan ratsuksi.
Viime kesänä (2008) minulla oli ylläpidossa (myöskin erittäin persoonallinen) sh-tamma Ilona, jonka olisin ostanut myöhemmin. Tamma osoittautui kuitenkin vaaralliseksi ison kokonsa ja pahan luonteensa vuoksi, joten tamma lähti sitten uuteen kotiin loukattuani selkäni tarhaan viennin yhteydessä. Ratsastuksesta tuli kivasti taukoa tämän vuoksi pari kuukautta. Selkä vihoittelee vieläkin tietyssä tilanteessa, mutta kun ei ole huomaavinaankaan se menee ohi :)
Se miten Tarun ostaminen tuli eteen onkin sitten oma tarinansa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti