homeopaattista hoitoa...

Mua on vaivannu Tarun jatkuva tukkosuus ja räkäsyys. Otin sitten yhteyttä Rahkosessa asuvaan Saijaan, joka tekee homeopaattisia hoitoja eläimille. Täytin etukäteen Tarusta melko tarkan kyselyn, jossa kysyttiin kaikkea turvan ja hännän väliltä.

Saija tuli puoli neljäks tallille ja otettiin tamma heti käytävälle. Ja matamihan ei tykänny yhtään siitä, että joutuu seisoskelemaan ihmisten tuijotettavana ja käplättävänä..ja näytti kyllä Saijalle omat ihmeelliset taitonsa. Hieman siinä pelotti Saijan varpaat..:/

Saija katteli ensin hevosen läpi ja alkoi sitten hieroskella, ensin kaulaa, ryntäitä, etujalkoja, selkää, lautasia ja takajalkoja. Tamma vain ei oikein osannu rentoutua ja nauttia käsittelystä. Jalat ei pysyny maassa ollenkaan, ne joko oli koko ajan ylhäällä tai sitte niillä viuhottiin niin mielettömästi, että välillä joutu vähän komentamaan. Oli mielenkiintosta seurata miten tamma reagoi mihinkin ja mistä löytyi ne iiiiiiiihanaaaat paikat, joissa melkein jo malttoi/uskalsi rentoutua. Sitten tuli taas meininki, että ai niin joo minähän en muuten tykkää uusista ihmisistä ja varsinkaan sillon ku ne hiplaa mua!!! :)

Saija löysi myös Tarusta stressipatit silmien yläpuolella. Ne on normaalisti tasapainoisella hevosella kuopalla, mutta Tarulla ne oli turvonnu pehmeiks palloiks. Niitä saan nyt sitten kotiläksynä käsitellä, hellästi painaen kämmenellä. Ne pitäis pikkuhiljaa siitä "sulaa" pois..saa nähä...:)

Saija käsitteli vielä sellasella mustekynän tapasella vekottimella selkärangan akupisteitä ja ne tuntu tammasta melko hyvälle. Välillä selkä meni ihan köyrylle, mutta sään kohta oli hirvee kokemus. Tamma meinas suuttua oikeen kunnolla. Taru sai kehuja hyvästä lihaksistosta, joten hermostuneisuus ei ole niin vahva, että olisi vetäny lihaksia jumiin :)

Sain myös homeopaattisia aineita, joita annan nyt 5 päivän ajan. 2 pientä pilleriä, jotka liotetaan 2 dl vettä. annetaan 5 ml päivässä ruiskulla kuivaan suuhun. Muuten saa liikutella ihan normaalisti ja elää normaalia hevosen elämää..Toivottavasti näillä keinoilla saadaan tamman olotila normaaliksi. Hieronta kuuluu nyt ohjelmaan pari kertaa viikossa..täytyy sitä hieman opiskella..

Taru the ajohevonen

Taru on ollu pääsääntösesti nyt ajohommissa. Ratsun hommat on jäähyllä epäsopivan satulan takia, eli siis siihen asti kunnes löydän uuden satulan..huoh...

Taru toimii vieläkin hyvin, nyt on ollu vähä sellasta salsaamista lenkeillä. Mut siis yleensä toimii hyvin :) ja kotia päin varsinki pystyy heittään vähän vapaalle ja katteleen maisemia tai ottaan arskaa. Traktoreita mennään pelloille karkuun, mutta kaikki muut ollaan ohitettu kunnialla...(omistaja koputtaa puuta täsä vaiheesa) ;)

Kohta pitäs kokeilla sitä mehtäreittiä, josko sielä olis vielä hyvä tie, ettei oo ajettu isoja kivenmurikoita...höh...mukamaste turvetyömaa on tärkeempi ku me hevosihmiset!!???!!

vanha satula hyllytetty ja uutta etsimässä...

Käytiin Tarun kans Satulan sovitus -kurssilla Nivalassa viime lauantaina. Tamma meni pienen mietinnän jälkeen koppiin ja matkusti hienosti. Hevostalli Pegasoksella tamma käyttäytyi hyvin. Ensin testattiin ilman huopia omia satuloita ja kerrottiin kurssin pitäjälle Sari Bordille mikä mättää tämän hetkisessä satulassa ja millaista uutta satulaa etsitään. Ensin tutkittiin hevosten selkiä, Tarulla on melko leveä selkäranka sivuhaarakkeineen, kummat lihas/läski patit säästä alaspäin. Tullut ehkä epäsopivasta satulasta ajan mittaan.

Hevosia kurssille oli tullut muistaakseni 7 kpl ja kuunteluoppilaita oli noin 10. Jaettiin hevoset puoliks ja me Tarun kans päästiin onneks ensimmäiseen ryhmään. Etsin Tarulle joko koulupainoitteista yleissatulaa tai sitten koulusatulaa. Huomasin tuosta omasta Wintec 2000-satulasta, että se on vähän liian kaareva runkoinen ja ilmatila liian kapea, kaarikin tuntui liian kapealta. Mitattiin säkätila kaarevalla mitalla ja piirrettiin sitten kaari paperille ja mitattiin siitä sitten Wintecin kaarimitalla oikean värinen kaari. Punaista se näytti Tarulle kuten arvelinkin. Vaihdettiin omaan satulaan punainen kaari, suitset päähän ja kentälle kokeilemaan. Hevosta piti ratsastaa kaikissa askellajeissa ja molempiin suuntiin.

Satulasta näki heti että liukuu liiaksi eteen ja takakaari hyppää kevennetyssä ravissa ahterini mukana ylös. Eli siis satulassa on liian kaareva runko. Sari neuvoi kokeilemaan Wintecin 500 cair -yleissatulaa uutta mallia, joka on hieman edeltäjäänsä suoremmalla rungolla ja leveämmällä ilmatilalla. Satulassa oli valmiina sininen kaari (punaista yhden kapeampi) ja satula liikkui vieläkin liikaa eteen ja takakaari pomppi mukana. Vaihdoin satulaan punaisen kaaren ja sitten se istuikin hyvin selkään. Ei liikkunut eikä pomppinu mihinkään suuntaan :) Olin satulani löytänyt!! Nyt vain etsimään halvinta vaihtoehtoa :) Harmittaa kun ei kerenny kokeilemaan koulusatulaa ollenkaan. Loput hevoset tuli kans kentälle ja alko olla tosi ahdasta :/ Päätettiin pistää tamma koppiin ja lähteä kotimatkalle. Ihan hillitön nälkä yllätti jo Nivalan Nesteellä, joten pysähyttiin syömään ja jatkettiin täydellä mahalla kotia.

Nyt onki sitten vanha satula hyllytetty, rötköttää ilman kaarta ja ruuveja telineellä. Olen ajanut Tarua nyt useasti kun siinä niin hyvin toimii. Hieman pohjakuntoa ja mahaa solakammaks :) Potkuremmin elokuisia mätsäreitä ajatellen...:)

Kärryttelylenkki

Lähdin Tarun kans kärrytteleen ja Johanna lähti(uskalsi ;)) kyytille. Hienosti tamma lähti lenkille, vähän ilmaantui matomötkylän ominaisuuksia, mutta säikkyminen jäi tallille :) Pari kilsaa kerettiin mennä nii toinen rengas meni vähän lyssyks. Ei muuta ku kääntyä takas ja laittaa lisää ilmaa. Odoteltiin Tommia siilon ovella ja Johanna lähti kelaan pyörällä jo kotiin. Päätin sitte kuitenki vielä käyä tammuskalla lenkillä ku oli melko hyvä ilmaki. Kävin melkeen Välikankaalla kääntymässä ja jossain vaiheessa kotimatkaa toinen renkaista räjähti. Mutta onneks tamma ei välittäny mitään, ei tieten tupot ja kova tuuli korvissa kuullu mitään. Muuten olis singahtanu valonnopeudella seuraavaan ulottuvuuteen :) Ei auttanu ku pistää kävelyks, vaikka tamma oliski halunnu ravailla kotiin. Tulin ite sitte kilsa ennen kotia käveleen tamman viereen ja sehän oli vähän hiessä 8)

Tammaan voi kyllä olla ihmeellisen tyytyväinen näissä ajohommissa :) Kaikki aikasemman säpsähtelyt ja pelätyt roskapöntöt on historiaa. Karihtalan kohta nyt vielä pelottaa, tai siis sitä ennen oleva kesämökki ja puukasat. Mut muuten tamma menee ku juna eteenpäin. Laiska se kyllä on kärryjen edessä kotua pois päin, joten ymmärrän, miksi siitä tuli ylipäätään ratsu ;) Kotia päin hölkyttelee ihan kivaa vauhtia ja välillä jopa vähän kiilaa. Mitenkähän tammalle saisi tuon alkumatkan vähän innostavammaksi, ei tarvis koko ajan herätellä?? Olisko kellään vinkkejä? Ripustan kohta sen turvan eteen porkkanan, jos se sillä menis vähän tarmokkaammin ;)

Nyt on vain ajohommat sen aikaa jäissä, että saan uudet renkaat hommattua. Pitempi häntäremmin puuttuu, valjaissa tullut on ainaki sen 15cm liian lyhyt (pitkä hevonenko vaiko lyhyt häntäremmin????) ja lokarit puuttuu kärryistä, joten vesikelillä ei ajolenkit onnistu...

ajohommia ja Tarun vuokraus

annoin Tarun 3 viikoksi Jannalle vuokralle ja vapaaseen käyttöön. Itellä töisä sen verran kiirusta, ettei olis kerenny tammuskaa juurikaan hoitaa saati sitte liikutella. Janna on käyny ratsimasa omaan tahtiin ja viime keskiviikkona ajettiin toisen kerran. Käytiin vähän pitempi lenkki ja tamma oli ehkä vähän enemmän oma "kenkku" itsensä ku eka kerralla. Normaalit pelottavat paikat oli taas pelottavia ja kotua pois päin Taru luuli olevansa mato :) sen verran tamma kiemurteli ja katteli paikkoja. Hyvin tamma kuitenki totteli ja toimi kärryjen edessä. Vieläkään ei sattunu autoja tuleen vastaan, joten sitä en tiedä mistä itteni ja hevosen löydän ku ensimmäinen tulee vastaan ;)

Mutta tätä uudelleen löydettyä harrastusta jatketaan edelleen ja uhmataan uusia haasteita jatkossakin ;)

Ajohommat alotettu

Ajelin tallille kolmen maissa iltapäivällä ja Merja tuli heti perässä. Hain tamman käytävälle ja Merja rupes värkkäähän valjaita ajokuntoon. Harjasin tamman ja ruettiin valjastaan ja onnistuhan se alkuvaikeuksien jälkeen :) Aluks häntävyö ei riittäny, kokeilin toista ja se ei mahtunu metallirenkaasta läpi..päätettiin sitte ajaa ilman :) Seuraava ongelma oli ohjasrenkaat valjaisa. Mun uudet harjoitusohjat ei menny renkaista läpi, kokeilin Sarin nailonohjia, eikä nekään sopinu renkaista...Otin sitte Sarin siloista isommat renkaat lainaan ja omat ohjat meni niistä läpi...JES! Nyt päästään sittekin ajaan, olin jo heittämäsä vermehet jorpakkoon...

Sen verran harjoteltiin, että Merja ajo Tarun takaa siilolle, jossa sitte valjastettiin..Mua hirvitti, miten tamma suhtautuu kaikkeen..Ihan suotta mää hermoilin :) Merja oli hyvä testaahan Tarun kärsivällisyyttä ja sitte oltiinki valmiita reissuun. Mie kipusin kärryhin ja Merja otti Tarun remmiin ja käveli löysällä narulla vieresä..tarun kans on tullu ongelmaks pihalta pois pääsy. Nyt Taru ei yrittäny mitään, kävellä löntysti Merjan vierellä. Tiellä meni yhtä rennosti ja Merja päästi irti ja pikkuhiljaa jäi taakse..vähän jäi tamma katteleen mihin se kiva heppu jäi, joka puheli mukavia, rohkasi ja kehu koko ajan :) Merja hyppäs kyytiin ja niin jatkettiin, vähän käskettävä tamma oli, muttei pelänny mitään nii paljon ku selästä käsin. Kokeiltiin vähän ravatakkin, mutta aika laiskasti tamma totteli ja vähän piti napahuttaa raipalla takamukselle :)

Käytiin vain sellanen lyhyt reissu, että jäi hyvä mieli. Ohi menevät ihmiset oli vallan ihania ja tamma olis halunnu mennä ihan syliin asti :D Seuraavana testiin joutuvat autot sun muut härvelit. Tohtiikohan sitä millon lähtä ihan yksin ajaan vai pitääkö olla joku tohtina? :D Ihan hyvä suoritus matamilta 7 vuoden tauon jälkeen. Merjan sanoin tamma on onnellinen :D

Tässä vielä todistusaineistoa, että tämä tarina on tosi :)

Tässä kuvassa yritettiin saada tamma tasaselle alustalle ja normaalisti seisohon..Satulan sovitus- kurssia varten räpsittiin kuvia..
Taru ennen lenkkiä..kerranki tammalla korvat hörösä ;)
Tämä kuva on otettu tammikuussa paukkupakkasten aikaan..Ihanasti höyryää!! :) Laittelen vähän uusia kuvia blogiin...Viimeisestä merkinnästä on jonkin aikaa...Viime maanantaina tuli tasan vuosi siitä ku Taru pölähti Laitalaan..

Vuoteen on mahtunut paljon; epäonnea, kiukunpuuskia, onnenhetkiä ja satumaisia retkiä. Ylpeyden aihetta, noloja tilanteita, vaarallisia käänteitä, hellyyden osoituksia :) Toivottavasti seuraava vuosi tuo yhtä paljon vaihtelua!! :D

Taru on ollut liikkeessä 2-4 kertaa viikossa. Nyt sain vihdoin ja viimein koppiksetkin hommattua, pääsee ajamaan tammuskalla..Eilen tuli postissa silatyynyt ja ajo-ohjat..Jos tässä pääsiäisen aikana tohtis pistää tamman aisoihin :)

Kengitys venähti pääsiäisen jälkeen, toivotaan että kengät sen verran pysyy, että pystyy ainaki rauhallisia lenkkejä tekeen, nyt kun on itelläki vähän vapaata..:)