Lähdin Tarun kans kärrytteleen ja Johanna lähti(uskalsi ;)) kyytille. Hienosti tamma lähti lenkille, vähän ilmaantui matomötkylän ominaisuuksia, mutta säikkyminen jäi tallille :) Pari kilsaa kerettiin mennä nii toinen rengas meni vähän lyssyks. Ei muuta ku kääntyä takas ja laittaa lisää ilmaa. Odoteltiin Tommia siilon ovella ja Johanna lähti kelaan pyörällä jo kotiin. Päätin sitte kuitenki vielä käyä tammuskalla lenkillä ku oli melko hyvä ilmaki. Kävin melkeen Välikankaalla kääntymässä ja jossain vaiheessa kotimatkaa toinen renkaista räjähti. Mutta onneks tamma ei välittäny mitään, ei tieten tupot ja kova tuuli korvissa kuullu mitään. Muuten olis singahtanu valonnopeudella seuraavaan ulottuvuuteen :) Ei auttanu ku pistää kävelyks, vaikka tamma oliski halunnu ravailla kotiin. Tulin ite sitte kilsa ennen kotia käveleen tamman viereen ja sehän oli vähän hiessä 8)
Tammaan voi kyllä olla ihmeellisen tyytyväinen näissä ajohommissa :) Kaikki aikasemman säpsähtelyt ja pelätyt roskapöntöt on historiaa. Karihtalan kohta nyt vielä pelottaa, tai siis sitä ennen oleva kesämökki ja puukasat. Mut muuten tamma menee ku juna eteenpäin. Laiska se kyllä on kärryjen edessä kotua pois päin, joten ymmärrän, miksi siitä tuli ylipäätään ratsu ;) Kotia päin hölkyttelee ihan kivaa vauhtia ja välillä jopa vähän kiilaa. Mitenkähän tammalle saisi tuon alkumatkan vähän innostavammaksi, ei tarvis koko ajan herätellä?? Olisko kellään vinkkejä? Ripustan kohta sen turvan eteen porkkanan, jos se sillä menis vähän tarmokkaammin ;)
Nyt on vain ajohommat sen aikaa jäissä, että saan uudet renkaat hommattua. Pitempi häntäremmin puuttuu, valjaissa tullut on ainaki sen 15cm liian lyhyt (pitkä hevonenko vaiko lyhyt häntäremmin????) ja lokarit puuttuu kärryistä, joten vesikelillä ei ajolenkit onnistu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti